On niin paljo kirjottamista etten oikeasti tiiä yhtään mistä alottaa tai mihin lopettaa!
Jokatapauksessa alotanpa vaikka eilisestä. Eilen oli valintakokeet sosiaali-ja terveysalan ammattikorkeaan. Voin sanoa että jännitin ihan hirveästi. Ja puhua pulputtelin varmaan mitä sattuu ja missä sattuu. Toivottavasti en kuitenkaan.
Oli psykologisia testejä, persoonallisuus testejä ja kykytestejä yms. palikkatestejä.
Pahinpia minusta oli psykologin haastattelu ja opettajan haastattelu. Vähä jännitti että psykologinhaastattelussa annan itestäni skitson kuvan. Oli vaikeaa kattoa ihmistä silmiin joka varmaan näkee suoraa silimistäsisään. Ja ku mietin jotain vastausta johki kysymykseen nii en koskaan sillon kato silimiin, kattelen seinille ja lauseen viimesten sanojen aikana vasta osaan kattoa silmiin, ku oon päässy selvyyteen omista ajatuksistani. :D
Opettajan haastattelussa taas opettaja epäili etten osaa luopua rakennekynsistä ku meen töihin ja että en tuu pääsemään koulusta läpi ku jännitän koetilanteita. Vakuuttelin kuitenki että en pelekää ottaa haastetta vastaan ja haluan tämän alan töihin niin lujaa että varmana pusken itteni niin pitkälle että saan paperit kouraan.
Opettaja kysy sitäki että mitä aion jos en pääse kouluun. Sanoin tästä kynsiharrastuksesta että ensin haen ehkä uudelleen kouluun ja sitte haen Tampereelle kynsiteknikonkoulutukseen ja alan yrittäjäksi.
Se meinas ensin sanoa ettei kannata kauneudenhoito alalle, mutta peru sitte sanansa ja tuumas että eihän niin voikkaan sanoa ku jokainen valitsee ite alansa. :)
...
Sitte toiseen asiaan. Nään ihan OUTOJA UNIA!
Unessa mulla on aina kämppä seinäjoella. yhtenä yönä niitä oli kakski kämppää jotka olin unohtanu seinäjoelle. En siis ollu muistanu että mulla on kämppä, enkä ollu vuokriakaa maksanu. Silti siellä se/ne oli.
Toinen kämppä oli tyhjillään joten otin yhtenä yönä loparit vuokrasopimuksesta ja toisessa ilmeisesti asuin, mutten ollu käyny siellä aikoihin. Viime yönä taas sitte muistin että ainii mulla on kämppä seinäjoella ja mun koiratki on varmaa ruokkimatta (tosi hyvä koiranomistaja vissii?!)ja lähin kattomaan sitä kämppää. No.. ei näkyny koiria. Vaan LAUMA kissoja!! Olivat vissii keskenään lisääntyny sielä ja vissii syöny ne koiratki ku ei niitä näkyny. Ruokin kissat Jyrsiöien kuivamuonalla(?!) ja aloin poimia pentuja ja aikuisia laatikkoon että vien ne Seinäjoen löytöeläinkotiin, ku en voi pitää semmosta määrää kissoja. Tullessani löytöeläinkodista katoin että postilaatikkoon on tullu jotaki ja se oli ilmotus että pääsin kouluun. Paperi vaan ei ollu minkäännäköses kirjekuores, se oli vaan vapaana postilaatikonpohjalla ryppysenä.
Ja sitte Niilo alko itkeä ja heräsin.
Aivan sakiaa. Miks joka yö löydän vanhan kämppäni seinäjoelta? :D
Ja mihin ne koirat oli kadonnu, niitä piti olla kaks cihuahua ja pomeranian.
Kaikkia sitä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti