Tänään kerron tämän päivän tapahtumia, jotka on aikalailla pyöriny kissan ympärillä.
Sillon ku rupesin kissaa hankkimaan, nii en aatellu hankkivani hiirenloukkua siinä samalla. Onneksi niin kuitenki kävi. Samalla ku hankin kissan, sain maassa lojuvan kukkaruukun, kaatuneen kuusen ja katkottuja sähköjohtoja.
Joka tapauksessa, aamulla aikaisin, (en ees jaksanu kattoa kelloa,) heräsin kauheaan paukkeeseen. Menin kattomaan nii löysin kukkaruukun lattialta ja paaaaaaaljon multaa. Kissasta ei tosin näkyny jälkeäkää, tallustin suoraa Napsun lemppari huoneeseen eli vierashuoneeseen jossa on kaikki sen kamat ja kutsuin sitä kissittämällä, kuulin säikähtänyttä kurnausta sängyn alta. Kissan äänen sävystä huolimatta, lukittin kissan huoneeseen.
Myöhemmin aamulla, ku heräsin uudemman kerran, tuli kissa ilosena mouruten vastaan. Jahas, ny se osaa avata jo ovetki. Siinä samalla harkitessani lukon asentamista vierashuoneen oveen, menin keittämään teetä. En kiinnittäny kissaan mitään huomiota, vaikka melkeen kompastuin siihen joka askeleella. Lähettiin Juhon kans kauppaan ruokaostoksille ja apteekkiin hakemaan matolääkettä kissalle. Kotiin ku tultiin otin kissan kainalooni, tungin sormet sen suuhun niin että sain suun raolleen ja tungin matopastaa sen suuhun. Madot hoidettu - Check!!
Sen jälkeen pesin käteny kolmeen kertaan saippualla ja aloin Juhon kans tekemää ruokaa. Syötiin ja sen jälkeen Juho lähtiki jo töihin. Aloin imuroimaan sitä multakasaa jonka kissa oli aikaseksi saanu ja justiin sillä hetkellä, ku olkkarin lattialla on ruukullinen multaa sanoo imuri itsensä irti. Onko parempaa tuuria? Otin suoraa päätä imurin pölypussista kiinni, nappasin sen irti, kävelin keittiöön roskikselle ja tyhjäsin sitä jonku verran roskikseen ja laitoin sen takasi paikalleen. Imuroin mullat lattialta ja se oli siinä. Kissan sotkut siivottu - Check!
Siivoilun ja sen sellasten touhujen jälkeen, päätin rentoutua. Otin hyvän asennon sohvalla ja luin kirjaa jonka ystäväni Jenica on mulle lainannu. Kirjan nimi on "Mitä Jeesus tekisi?" On aika mielenkiintonen kirja, täytyy myöntää! :)
Luettuani jonkin aikaa, menin tietokoneelle facebookkiin kattelee, että onko siellä mitään mielenkiintosta. Empä kerenny kauaakaan koneella könnäillä, ku aloin kuulla melekosta ryskettä ja pauketta vierashuoneesta. Menin heti uteliaisuuttani kattomaan, että mitä se katti on tuhonnu ja näin verta lattialla. Hyi! Kylmät väreet alko pikku hiljaa kihota varpaista niskavilloja kohti. Kissa makas tyytyväisenä pyykkitelineen alla pitkinpituuksiaan ja kurnutteli nähessään mut.
Hetken mielessäni aloin yhistellä asioita. Madot, veri, kissa - ja lopputulos oli selvä aioin kumartua kissaa kohti kattomaan että onk madot alkanu ottaa yli otteen mun kissastani ja alkanu kaivautua sen ihon läpi pihalle, niin että kissa vuotaa verta, mutta siinä samassa totuus paljastui!! Kissan vieressä makas kuollu hiiri ja Napero vaa vahtaa mua pyörein silmin tyytyväisellä ilmeellä - "Kato, mä sain uuden kaverin?!" Kylmät väreet nousi uuestaan varpaista niskavilloihini ja mua alko yököttää!
Menin hetkeksi pois huoneesta kokoamaan itteni ja menin sitte takas huoneeseen. Kissa oli saanu hiiren nakattua Juhon pikkuveljen Vilin yöpaidan päälle, joka oli joskus jääny meille. Nyt oli tilaisuus! Otin samantien sormenpäillä paidan reunoista kiinni ja kannoin hiiren roskikseen.
Menin paniikin vallassa purkamaan tapahtuneen facebookkiin ja kissa mourus vieressä kissojen kielellä uutta virttä nimeltä: "Mihin mun kaverini veit?!!". Se oli järkyttävää kuunneltavaa.
Voin sanoa ettei kylmät väreet oo vieläkää loppunu. Ällötys kaivaa kurkussa ja maha tuntuu tosi hassulta. Äklöttää..
Hiiriongelma havaittu - Check!!
Erittäin lepposaa joulun ootusta kaikille.
~ Pirke ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti